Tein illalla kupaririipuksen jossa oli ruusukvartsikapussi. Pitkästä aikaa kivenistutusta eikä oikein mennyt putkeen. :) Ensimmäinen ruusukvartsi halkesi, ei ollut mitään huippulaatua. Toinen oli vähän parempi, mutta en ollut tyytyväinen itse riipukseen, se näytti elottomalta ja lattealta, orvokilta. Tytär kuitenkin innostui nähdessään sen. 'Tästä tulisi tosi hieno sormus kun se olis vähän enempi suppilovahveron näköinen!'
Kivi oli jo riipuksessa kiinni mutta päätin koittaa onneani ja juottaa projektilaatikosta löytämäni hopeasormuksen rungon riipukseen kiinni. Ensin tosi piti saada siihen vähän suppilomuotoa, joten pallopunsselit kehiin. Sitten juottamaan ja kas, niinhän se sitten se toinenkin ruusukvartsikapussi halkesi. :P Toisaalta ei edes harmita koska se oli väriltää niin haalean maidonvalkea etten tykännyt yhtään. Vaihdoin tilalle tyttären rakastaman granaatin. Kysyin häneltä kuinka kiiltäväksi hän kupariosan haluaa, vastaus kuului ettei halua. :D Äitinsä lapsi. Joten, suppilovahverosormus, olkaa hyvä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti