Vai miten se nyt menikään. Piti niin tehdä hopeinen riipus. Valssasin siihen söpön pitsikuvion ja moukaroin kuperaksi, piti juottaa ripustuslenkki. Mutta kas kuinka kävikään kun äidin korva alkoi kuunnella vieressä höpöttävän lapsukaisen juttuja niin poof, jäljelle jäi sula kasa joka muistutti jossain määrin lumpeenlehteä. :D Ensin teki mieli kirota, mutta vedin henkeä ja päätin jatkaakin sormuslinjalla.
Sormuken runko koostuu kahdesta yhteenjuotetusta rinkulasta ja on taas niin rosoinen, niin rosoinen tyyliltään. :) Lumpeenlehteen istutin pikkuisen onyxin kun sellainen sattui nenän edessä olemaan. Tykkään itse. Saatte nauttia tuotoksesta neljän huonon kuvan verran koska tässä taloudessa asuu akkuvaras! Taas oli kameran salamasta akut viety, veikkaan niiden löytyvän latausta odottavina pelikoneen ohjaimista..
Mun tajuntaan ohjuksen lailla sukeltava sormus <3
VastaaPoistaTykkään joka yksityiskohdasta!
ihanan rosoinen ja tässä on sitä särmää :)
VastaaPoistaoi että on hieno!
VastaaPoistaTälläistä ei ikinä saisi syntymään suunnitelmasta, on siis Kohtalokas Sormus.
Ne hienoimmat taitaakin syntyä vähän vahingosta, on kyllä upea!
VastaaPoistaNämä on just niitä ihan parhaita! Puhutteleva ja kaikin puolin hurmaava!
VastaaPoistaLapsista on iloa ja hyötyä :) Sopivasti rouheinen ja aivan varmasti ainutlaatuinen.
VastaaPoistaUuh, ihanan sykähdyttävä :)
VastaaPoistaIhanan villi ja hurja. Joskus se lakki on vähintään yhtä hyvä kuin takki.
VastaaPoistaTodella hienoja koruja ja kiva blogi. Annoinkin blogillesi New Blog Love- tunnustuksen. Juttu tunnustuksesta löytyy omasta blogistani: http://sutostaattihoitoja.blogspot.fi/
VastaaPoistaRentoa ja aurinkoista kevättä! :)
Kiitos kaikille!
VastaaPoistaMonestihan se on niin että vahingossa saa aikaan jotain sellaista mitä ei todellakaan muuten olisi tehnyt. :)
Ada: lämmin kiitos tunnustuksesta!!!