Kolmipäinen kotka

Syksyllä silmiini osui uutinen että Kanta-Hämeen menneisyydet etsijät olivat löytäneet Vesilahdelta vanhan kolmipäisen kotkakorun. Kuvia ja tietoa korusta löytyy mm. täältä:

http://lvs.fi/2015/11/25/laukosta-loytyi-mahtiriipus/

http://yle.fi/uutiset/tarunhohtoisesta_saaresta_loytyi_muinainen_kotkakoru/8481582

Olin aivan lumoutunut! Historia on kiinnostanut aina ja muinaiskorut ovat lähellä sydäntä. Eniten minua kuitenkin kiehtoi kotkan muoto.. siinä vaan oli jotain. Tuonne se jäi sitten takaraivoon muhimaan, se muoto, ja jossain vaiheessa päätin että haluan yrittää toteuttaa sen savesta.

En halunnut lähteä tekemään tarkkaa kopiota, jätin mm. siipisulat pois. Otin vain kolmen pään idean ja mukailin siitä oman versioni. Nämä kalpenevat kyllä alkuperäisen rinnalla mutta toivon että sain kuitenkin kunnioitettua alkuperäistä näiden avulla. Saveksi valitsin tumman saven koska se mielestäni sopi tietynlaisen rouheutensa vuoksi, ja lopuksi sipaisu oksidointia pintaan.

Jokaisesta kotkasta tuli vähän erilainen, yksilö, tuli suurempia ja tuli pienempiä. Ja tulipa yksi kaksipäinenkin kun se koki kuivatuksen aikana kolauksen. :P Onneksi kolahti keskimmäinen pää niin ei haitannut, toverien mukaan siitä tuli Venäjän kaksipäinen. ;) Tässä siis kolme kolmipäistä versiotani (kuvat klikkaantuvat suuremmiksi):

Ja se kaksipäinen ennen raakapolttoa. ;)