Kesäkorviin

Ihanaa kun ilmat ovat lämmenneet! Olen tonkinut puutarhassa päivittäin, ja sinne se enin aika tuntuukin hukkuvan. :) Aloimme viime vuonna tyttären kanssa laittaa perennapenkkejä uusiksi, joten nyt on jännitetty mitä kaikkea sieltä nouseekaan, tulppaanien kanssa on ainakin tullut ihania yllätyksiä! Esimerkiksi tällaisia:

Muttamutta, korviksia on tullut tehtyä silti joitain, joten kavalkadi edessä. :)

Ensimmäisessä parissa antrasiitinharmaasta savesta tehdyt charmit jotka koristelin turkoosilla enkopeella. Seurana hemimorfiittirondellit sekä hopeaa.

Toisessa parissa samaa harmaata savea, nämä vain lasitin sisältä kiiltävällä, lisäksi hopeaa sekä piskuisia turmaliinirondelleja. Näistä tulee itselleni ihan mieleen kallat.

Jotain hempeääkin tein! Posliinisavicharmeissa hempeän persikkainen lasite, ja seuranaan ihanat korallikukat jotka olen saanut Katrilta (ja niitä olen sitten hillonnut muutaman vuoden ;)).

Tummaa savea koristekuvioilla, hopeaa sekä himmeästi hohtavat kuukivipisarat.

Nämä ovat korvissa ihan näyttävät (ja kevyet!!! kaikki keramiikkaosat ovat kevyitä koska ovat niin ohuita ja pieniä), ja mieleeni tulee Intia. :) Posliinisaven päällä tummansininen lasite, seurana hopeaa ja pieniä granaatteja. Sinisen ja punaisen yhdistelmä mielestäni toimii lähes aina. :)

Ja viimeisenä kevyet ja keinuvat korvakorut, joissa ihanasti sinistä leiskuvat kuukivibrioletit (ja mikä parasta, sain leiskunnan jopa kuvaan näkyviin!), hopeaketjua sekä siniharmaat keramiikkacharmit. :)

Nämä korut löytyvät myös blogin Facebooksivuilta, käyhän kurkkaamassa!

Kesäkaulalle

Korvisten tekemisen lomassa päätin tehdä muutaman kesäisen kaulakorunkin. :) Ensimmäinen on ns. tuttua huttua, mintun värinen lintunen kera keramiikkaoksan ja -lehden. Värit tuovat mieleeni kesän, nyöri on pellavaa.

Loppukeväästä tuli hirveä hinku palata ns. juurilleen keramiikassa, ja tehdä jotain patinoitua, rouheaa, ruttuista ja muttuista. :)  Pyörittelin kummallisia möllykkähelmiä, ovat kiekkomaisia, pulleita ja aivan epäsäännöllisiä. Koristelin niitä painamalla kuvioita mm. toissakesänä lomalta kerätyillä kotilonkuorilla. Ensin kuva koko möllykkäheimosta, ja sitten nahkanyöriin tekemästäni kaulakorusta. Aivan yksinkertaisesti vain siis nahkaa, hopeahelmi sekä keramiikkahelmi.

Helmet ovat mattapintaisia ja ripaus oksidointia korostaa kuvioita.

Iltana eräänä luovuuspuuskan saadessani aloin leikkiä muodoilla, ja syntyi kasa.. no ehkäpä nämä ovat sitten hyrriä. :) Jostain kumman syystä ajattelen itse niitä kompasseina, mutta parempi sana ehkä kuitenkin olisi heiluri. Mutta hyrränäkin nämä toimivat. ;) 

Sieluni silmin näin nämä pitkässä nyörissä/ketjussa simppeleinä kaulakoruina, ja muutama nyt onkin valmistunut. Tässä ensimmäisessä on hamppunyörissä granaattisiruja sekä patinalla koristeltu hyrrä. Savi itsessään on jo ruskeapilkullista, pidän sen elävyydestä ja sävystä. :)

Tähän toiseen kaveriksi tuli pieniä lasihelmiä sekä korumetallinen ketju. Hyrrässä on piristeenä turkoosinsinistä lasitetta. Näitä on hassu kuvata kun näyttävät joka kulmasta vähän erilaiselta, joten enemmän kuvia per koru. :)

Hyrrässä on koristeena myös reikiä. :)

Lisäsin blogin Facebook -sivuille kansion myytävistä koruista. Sieltä löytyvät sekä hinta- että mahdolliset mittatiedot. :) Jos jokin koru kiinnostaa mutta et ole Facebookissa (tai et halua laittaa sitä kautta viestiä) niin korun voi myös varata laittamalla viestiä sähköpostiini inkku@pp1.inet.fi.

Kolmipäinen kotka

Syksyllä silmiini osui uutinen että Kanta-Hämeen menneisyydet etsijät olivat löytäneet Vesilahdelta vanhan kolmipäisen kotkakorun. Kuvia ja tietoa korusta löytyy mm. täältä:

http://lvs.fi/2015/11/25/laukosta-loytyi-mahtiriipus/

http://yle.fi/uutiset/tarunhohtoisesta_saaresta_loytyi_muinainen_kotkakoru/8481582

Olin aivan lumoutunut! Historia on kiinnostanut aina ja muinaiskorut ovat lähellä sydäntä. Eniten minua kuitenkin kiehtoi kotkan muoto.. siinä vaan oli jotain. Tuonne se jäi sitten takaraivoon muhimaan, se muoto, ja jossain vaiheessa päätin että haluan yrittää toteuttaa sen savesta.

En halunnut lähteä tekemään tarkkaa kopiota, jätin mm. siipisulat pois. Otin vain kolmen pään idean ja mukailin siitä oman versioni. Nämä kalpenevat kyllä alkuperäisen rinnalla mutta toivon että sain kuitenkin kunnioitettua alkuperäistä näiden avulla. Saveksi valitsin tumman saven koska se mielestäni sopi tietynlaisen rouheutensa vuoksi, ja lopuksi sipaisu oksidointia pintaan.

Jokaisesta kotkasta tuli vähän erilainen, yksilö, tuli suurempia ja tuli pienempiä. Ja tulipa yksi kaksipäinenkin kun se koki kuivatuksen aikana kolauksen. :P Onneksi kolahti keskimmäinen pää niin ei haitannut, toverien mukaan siitä tuli Venäjän kaksipäinen. ;) Tässä siis kolme kolmipäistä versiotani (kuvat klikkaantuvat suuremmiksi):

Ja se kaksipäinen ennen raakapolttoa. ;)

Kaulakoruja

Otsikoiden keksiminen on.. ;) Mutta niin, kaulakoruja. Opittuani tekemään lintuhelmiä visioin niistä pitkiä kaulakoruja joihin yhdistin hopeaa. Olen myös tehnyt pöllöjä, erilaisia, lähinnä yrmeitä tyyppejä. :) Jostain syystä en osaa tehdä leppoisan ilmeen omaavia ollenkaan. Tässä siis seuraava kuvavyöry:

Tässä nyt ei ole ollenkaan lintuja, mutta erilaisia keramiikkakiekko, hopeaa ja pellavaa.

Herra Pöllö.

Hopeaa, keramiikkaa, pellavaa - lintu Sininen. Nyörissä kieputeltuna akvamariinirondelleja.

Toinen sininen lintunen, pellava, hopea, keramiikka.

Minttulintunen.

Koko parvi. :)

Nahkaa, hopeaa, keramiikkaa.

Tämä Tuikea Tyyppi odotteleen kaulakoruun pääsyä. :)

Nämä pastellipalleroiset odottavat myös että ehdin laittaa nyörit, hopeaa, kupari ja keramiikkaa. 

Alkuperäinen Herra Yrmy.  Aivan o_O. :D

Sain tehtyä Facebookiin blogille sivut, vielä siellä ei ole juuri muuta kuin nämä uusimmat tekstit linkitettynä, mutta varmaan vauhtiin päästyä sinne voi ilmestyä sneak peakejä. :)

Vieläköhän osaan?

Voi tätä bloggaamista nykyään.. olin unohtanut jopa salasanani! :D Nykyään on vaan niin helppo tyrkätä kuvat Faceen näkyviin ja tyytyä siihen. Lisäksi olen huomannut että kun keramiikkakurssi alkaa niin kaikki luova energia suuntautuu siihen, korut jäävät selkeästi taka-alalle. Mutta eipä tästä blogia voi kuitenkaan lopettaa, varsinkin kun tajusin että tänä vuonna tulee kuluneeksi 10 vuotta siitä kun ensimmäisen korvisparini väkersin. :) Kauas on tultu siitä.

Koruja olen kuitenkin tehnyt, lähinnä on keskittynyt omatekoisten osien käyttämiseen. Tänä vuonna olen kurssilla jopa käyttänyt.. VÄREJÄ!  Kuten alla olevasta kuvasta näkyy, on värejä. :) Plus opettelin tekemään lintuja.

Varaudu kuvavyöryyn, tällä kertaa korvakoruja näytille. :)

Mintunvihreät linnut sekä hopeasta väkerretyt lehtikorupiikit.

Tummaa savea, jonkinsortin kiveä sekä hopeiset lehtikorupiikit.

Lasittomatonta posliinisavea oksidoinnilla, nahkaa sekä hopeaa.

Keramiikkanuppuset sekä hopeaa.

Keramiikkakiekot, korumetallia sekä hopeaa.

Mintunvihreät linnut sekä antrasiitinväriset savikiekot, hopeaa.

Kyaniitit, keramiikkakiekot sekä hopeaa.

Antrasiitin värinen savi, nahkaa, labradoriitit sekä hopeaa.

Tummaa savea sekä ripaus pinkkiä lasitetta, nahkaa ja hopeaa.

Metsänkeijuille ynnä muille

Keramiikan tekeminen on siis kerrassaan mukavaa mutta osien käyttäminen omissa koruissa on kovin, kovin vaikeaa! Nyt kuitenkin sain inspiraation kevyistä nyörikoruista jotka ovat omiaan vaikka metsänkeijuille. :)

Näissä kaikki metalliosat on patinoitua hopeaa, juotin rosoisia renkaita ja rakensin niiden ympärille kokonaisuuksia. Ensimmäisen nyöri on ihanan pehmeää pellavaa, kieputtelin siihen muutamia turmaliinirondelleja koristeeksi, hopearinkulan lisäksi kaikki muut osat ovat omatekemiä.

Tähän toiseen nyöriksi tuli hamppua sekä myös turmaliinirondellaja, ja toki keramiikkakukkanen lehdenkin vaatii joten sahailin ja juotin sellaisenkin. :)

Viimeisessä on rosoisen kaunis akvamariinimöllykkä sekä itse tummalla lasitettu posliinisavikiekko, kiekko on toiselta puolelta lähes identtinen, ehkä aavistuksen tummempi. Nyöri on hamppua.

Ja tässä vielä koko katras,näkyy turmaliinienkin värit paremmin. :) Kaikissa koruissa on pitkä nyöri eikä lukkoa, sujahtaa helposti pään yli.

Rippilapselle

Viime kesänä oli varsinainen rippijuhlien suma, mutta vielä tällekin kesää tuli pyyntö tehdä rippilapselle riipusta. :) Yhdessä valittiin kiveksi labradoriitti, riipuksesta itsestään tein vähän neutraalimman koska saaja ei kuulemma niin tyttötyttömäisistä jutuista välitä. Oli mukava kokeilla näihin kilpiriipuksiinkin vähän eri tyyliä. Taakse punsseloin saadan nimen sekä vuosiluvun. Kiinnityksenkin laitoin piiloon kun ajattelin että pääsee riipus paremmin oikeuksiinsa.