Korviin

Poikaseni harrastaa harakkaukin kanssa aarteiden keräilyä, olen kesän aikana saanut tuliaisiksi hienoja vanhoja pulloja ja vanhan emalisen vadin joka on täynnä reikiä. :D (sen voi käyttää kesäkukille kuten poika itsekin totesi) Yksi suurista aarteista oli kuitenkin ruosteinen ohut ketju, poika oli heti ajatellut että se kelpaa koruihin. Sen sitten puhdistinkin ja suojasin, ja aloin muokata koruiksi.

Lanka on todella vahvaa, ei meinannut normipihdeillä tehdä mitään, mutta kylläpä se siitä parin ärräpään siivittämänä taipui. :) Ketjua oli kahdenlaista, joista tämä ensimmäinen viehätti muodollaan silmääni kovin. Irrottelin siitä yksittäisiä lenkkejä sekä muutamia pätkiä. Ensimmäisessä parissa laitoin ihanan luonteikkaita akvamariinimöllyköitä hopean kanssa koristeeksi ketjunpätkään, mukana myös pienet vuorikristallit:

Toiseen pariin laitoin vain yhden linkin ketjua, mukana myös valtamerijaspikset sekä keshihelmet ja hopeaa:

Kolmanteen pariin tuli sitten erilaista ketjua, tämäkin todella jämäkkää, taatusti kestää käyttöä! Nerik-laatikon kätköistä sain kähvellettyä kaksi hiottua vuorikristallikuutiota, ovat marinoituneet siellä tarpeeksi kauan. :) Itse pidän jotenkin kovasti tuosta rouhean ja 'kiillotetumman' yhdistelmästä:

Oheistuotteina syntyi vielä muutama pari, neriklaatikosta löytyi vielä nämäkin makeanvedenhelmipisarat, ihan yksinkertaisesti kieputtelin ne hopeaan, sievät, pienet ja kevyet:

Ja viimeinen pari.. ihanan silkoiset kalsedonipisarat hopeaketjussa:

Tulikin pidettyä korvakorutaukoa sen jälkeen kun sain 101 paria valmiiksi. :)

Syyslyhdyt

Maanläheiset ja lämpimät värit alkavat taas houkuttaa kun syys alkaa pikkuhiljaa hiipiä. :) Lupasin myös itselleni että aion vihdoin ja viimein käydä 'tarttis tätäkin kokeilla' -listan kimppuun. Ensimmäisenä työn alle otin lyhtyriipuksen.

Lyhtyjen rungot ovat hopeaa ja katto patinoitua kuparia. Ensimmäisessa lyhdyssä on kellertävän sävyinen jade, toisessa samaa sorttia oleva vihreä helmi, muhkea sellainen. :) Värit eivät hirveästi kuvissa eroa mutta ovat selkeästi luonnossa eri väriset. Riipusten korkeus on hiukan yli 3cm. Nauhoiksi letitin n. 90cm pitkät nauhat ruskeasta puuvillanyöristä. Tykästyin jotenkin tähän malliin, varmaan on tehtävä itselle punaisen sävyinen. :)

Kirjottuja kansia

En ole hetkeen tehnyt minimuistikirjakaulakoruja, mutta kirjoin tyttären nukkekotiin uusia tyynyjä ja siitä se ajatus sitten taas lähti. Kesällä lyhennetyistä farkuista jäi sopivat puntinpätkä, joten harmaata vahvaa puuvillaa oli siis tarjolla. :) Kotoa ei löytynyt ensi hätään kuin valkoista kalastajanlankaa, mutta näppärä emäntä värjäsi sitä mustikkahillolla lilaksi, heh. Veikkaan että väri pysyy langassa ihan hyvin koska tätähän ei ole tarkoitus pestä. Kuvioksi syntyi .. kukkanen. :D Koristeena myös ruusukvartsipisara. Tässä kirjassa kiinnityksenä puuvillanyörit jotka voi halutessaan myös kietoa kirjan ympärille, riittävät hyvin. Ketju on 85cm pitkä.

Toiseen kirjaan syntyi ohuella pellavanvärisellä villalangalla kaaosteorian mukaista kiekurakuviota kauttaaltaan. :) Kiinnityksenä rusetille menevät silkkinauhat ja koristeena ihan oikeasti vanha pieni avain. Tämänkin ketjun mitta 85cm. Molemmat kirjat ovat vapaita.

Lettiä ja kieputusta

Että nuo otsikot on sitten kivoja keksiä..

Sain viimein itsestäni irti parit kokeilut jotka ovat takaraivoa kaikertaneet jo hetken aikaa. Halusin nähdä millainen rannekoru tulisi letitetystä hopealangasta. Alku takkuili, ja sitten taas pääsin siihen pisteeseen etten ollut miettinyt koruun lukkoa lainkaan joten hätävaralla mentiin. Se osoittautui kuitenkin toimivaksi joten seuraavaankin tein saman. Ensimmäinen rannekoru on kapoisempi koska lankoja on vähemmän, toiseen lisäsin lankojen määrää ja se tukevoittikin korua jonkun verran. Kumpaakin korua on käytetty valmistumisestaan asti eikä vielä ainakaan ole vikoja ilmennyt. :)

Tätä riipusideaa kypsyttelin mielessäni jonkun aikaa ja aivan kokeilulinjalle menin koska en jaksanut lähteä etsimään tutoriaaleja. :) Riipus on siis käännettävä, kuvassa saman riipuksen kummatkin puolet (vähän eri kokoiset mutta sitäkös sattuu kuvankäsittelyssä.. ;)). Ympärille vintaj-lankaan kieputeltuna hopeaa, ketju nikkelitöntä korumetallia.

Hopeaista

Tein pyynnöstä yhdelle rippilapselle hopeisen pylpyräkaulakorun nahkanauhaan, tähän versioon juotin hopeisen kukan jonka keskustaksi valittiin viistehiottu granaatti. Sekä tilaaja että minä olimme tähän kovin tyytyväisiä. :)

Otin myös vihdoin ja viimein hopealevyn käsittelyyn ja yritin tehdä hiukan leveämpiä sormuksia. Olen hiukan arastellut levyn käyttöä koska en osaa edes paperia leikata suoraan. :P Ensimmäiseksi syntyi tällainen, monessa paikkaa menin persuis edellä puuhun, mutta sain hammasta purren valmiiksi kuitenkin. Hopeaa sekä onyx:

Seuraavaan versioon olinkin sitten jo paljon tyytyväisempi. :) Tässä sormuksessa sekä kuppi että kapussi ovat suurempia:

Näytin sormuksia isälleni ja hänen mielestään ne olisivat olleet juuri hyviä jos vain olisin hionut ne paremmin että olisivat kiiltävän sileitä, mutta eipä ne sitten olisi minua. ;)

Rinkuloita

Tänään siivoilin työpöytääni (lue: keittiön pöydän päässä olevaa askartelu- ja helmitavaravuorta) ja löysin muutamia hopeasormuksia jotka ovat jääneet kesken. Eipä olleet oikeastaan kuin kiillotusta vaille valmiit. :) Nämä ovat taas näitä simppeleitä sormuspinoja:

Ensimmäisessä pinossa sormus jossa pikkuinen sitriini ja toisessa sulateltu hopeamöllykkä, näiden koko 18.5:

  

Toisen pikkupinon sormusrungot ovat hiukan .. luonteikkaampia, koristeina hopeasta sulatettu ja moukaroitu möykkynen sekä viistehiottu piskuinen granaatti. :) Koko 19:

Viimeinen sormus syntyi vähän kieli poskessa, 'Valitut sanat'. ;) Sormus on säädettävä.

Rippiristi ynnä muita riipuksia

Serkkupoika pääsi viime viikonloppuna ripille, joten halusin tehdä hänelle lahjaksi ristin. En halunnut tehdä aivan perinteistä, ja koska kyseessä oli nuoren miehen koru päädyin rouheampaan ratkaisuun. Lopuksi ripustin tämän hopeisen pylpyräisen nahkanauhaan. Toiselle puolelle punsseloin nimen sekä vuosiluvun, ristilanka moukaroitui kivasti litteäksi kun paukuttelin hopealätkää kuperaksi.

 

Siskontytöllä on synttärit pian, hän ei juuri käytä koruja, mutta nähtyään yllä olevan rippiristin halusi samantyylisen kaulakorun. Mietin pitkään millaisen teen koska tyttö ei ole sellainen hempeä tyttömäinen tyttö joka tykkäisi vaikka kukankuvista tai perhosista. :) Päädyin simppeliin spiraaliin, 'ketjuna' jälleen nahkanauha. Lätkän pohja ehkä olisi saanut olla vielä rosoisempi mutta kelvannee näin. Riipukset itsessään eivät ole kovin suuret, halkaisija n. 2cm.

Nautin hirveästi tällaisten juttujen tekemisestä, hopean (ja kuparin) työstäminen on jotenkin niin mukavaa, ikinä ei tiedä millaista jälkeä tulee. ;)

Tein aikaisemmin keväällä yhden hopeariipuksen jonka unohdin blogata. Tämä syntyi kaveriksi korvakoruille joissa oli pieniä pyriittirondelleja sekä sitriinikukat. Ensin tämä laitettiin hopeiseen ketjuun, mutta kantajansa ei kuitenkaan tuntenut oloaan hopeaketjuihmiseksi joten ketju vaihdettiin nahkanyöriin myöhemmin. :)

 

Puuhommia on tullut tehtyä pitkin kesää ja mies väittää että olen kauheaa seuraa siinä hommassa, mutta eihän sille voi mitään että liiterin kätköistä löytyy toinen toistaan hienompia laudanpätkiä kuvausalustoiksi! Lohduttaudun sillä että jos oikein paniikki iskee talvella voin kaivaa Hienojen Puupalojen Erikoispiilostani noin kolme mottia puita uuninlämmitykseen. ;)