Elämä alkaa voittaa

Edellisen postauksen aikaan luulin selättäneeni influenssan vaan toisin kävi, kuudetta viikkoa mennään ja kierroksessa on antibioottikuuri nro 2.5 (yksi piti vaihtaa kesken kaiken kun ei sopinutkaan vatsalle). Ärh. Energia on ollut täysin kateissa, harmittaa ihan hirmuisesti, mutta nyt varovasti totean että alkaa vähän paremmalle tuntua. Sen verran että tänään teki ihan mieli koruilla. :) Synnytin pitkällisen tuumailun tuloksena kahdet korvikset ja kaulakorun.

Kaulakoru on tuollainen lintutupsutin. :) Tupsun leikkasin vihertävänharmahtavasta mokkanahasta, koristeena on kieputeltu pieni ametisti, ja samanlainen riippuu 80 senttiä pitkässä ketjussakin.

 

Nuo lintuosat ovat minusta aivan syötävän suloiset, joten tein tavallaan samaan sarjaan korvikset, näissäkin pienet ametistit:

 Tämä toinen pari jatkaa myös herkislinjalla, rinkulat, huurrelasiset kukkahelmet sekä pikkuiset peridootit. Huu, ja tähän oli pari nro 97, eli projektistani puuttuu enää 4 paria ja sitten on 101 paria täynnä! :)

Minikirjoja on syntynyt muutamia hissukseen:

Ystäväni rannekoru oli sanonut sopimuksensa irti joten korjasin sen. Hän tekee sen verran käsillään että vaijerikorut eivät tahdo kestää, joten ollaan korjattu koruja pikkuhiljaa hopealankaan. :) Hän oli myös tilannut itselleen keraamisista pääkallohelmistä koostuvan rannekorun joka oli joustonauhassa, ja varastoistaan hän löysi vielä yhden kaulakorun purettavaksi. Näistä sitten yhdisteltiin niin että sain aikaiseksi kaksi pääkallorannekorua ja vielä korvikset. :)

Pakko oli todeta että ristirannekoru, jonka tein aikaisemmin ystäväni katkenneesta rukousnauhasta (3 rannekorua kaikkiaan) ja nämä kallokorut yhdessä olivat aika hätkäyttävä näky yhtäaikaa hänen ranteessaan. :)

Eiköhän ne nyt olleet siinä.. Pahoittelen suunnattomasti etten ole käynyt yhtään blogikierroksella mutta tosiaan energia on ollut täysin kateissa. Jospa se tästä jos tämä kuuri viimein alkaisi purra. Ihanaa ja aurinkoista kevättä kaikille!!!

Kierros influenssaa kaikille

Kyllä, meidän perhe sitten sairasti jonkun niistä kolmesta, itse sorruin viimeisenä. Ei ollut herkkua ei, ehkäpä ensi vuonna muistan flunssapiikin. :)

Jotain valmista tuli ennen sänkypotilaaksi sortumista:

Makoisia minikirjoja, ja naapurin rouvan sormuskin. :)

Sterlinghopeaa sekä ruusukvartsi:

Sekä vielä toinenkin sormus joka sekin muutti naapuriin, sterlinghopeiset lehdykkäiset ja viistehiottu savukvartsi:

Ai niin ja vielä yksi. :D Sterlinghopeaa ja sammalakaatti:

 

En saanut akaattikapussista kunnon kuvaa jossa näkyisi sille tyypillinen kirjavuus, siellä täällä on joukossa myös läpikuultavia ja vaaleita kohtia.

Ensi viikolla on meillä ihanasti hiihtoloma, kyllä sitä onkin odotettu!

2 + 1

Kylläpä tämä bloggaaminen nyt jotenkin jää taka-alalle vaikka uutta on syntynyt. Tuntuu että elämä pukkaa pahasti joka väliin. :) Mutta pidemmittä puheitta, sormuksia on valmistunut kaksi uutta.

Ensin siro malakiittisormus. Malakiitin värihän on aika raaka vihreä, en normaalisti siitä pidä, mutta jotenkin se nyt houkutti väriläiskällään. Kevään kaipuuta kenties. :) Sormuksen koko on n. 18.6.

Tästä seuraavasta pidän aivan erityisesti itse, se on pelkkää hopeaa. Pallerot sulattelin jämähopealaatikon sisällöstä, ja juotin kiinni runkoon. :) Tämän koko on 18.5.

 

Ja vielä viimeiseksi yksi pari korviksia, numero 93. :) Korvisten viistehiotut vuorikristallikolikot kaivoin nerik-laatikon uumenista, olen tilannut nauhan useita vuosia sitten enkä ole yhtään raaskinut käyttää! Jospa joskus vaikka kolmannenkin kun pää on nyt auki. ;) Kaverina hopeaa sekä pikkuiset makeanvedenhelmet.

Lisää sormuksia

Onneksi kaivelin sormustarpeet esiin koska en ollut muistanut kuinka mukavaa näiden tekeminen oikeastaan onkaan!

Ensin tein toisenkin rinkulakasan ohuemmasta runkolangasta, suurimassa koristeena harmaa kuukivi, pienemmät granaatti sekä onyx.

 

Lupasin naapurinrouvalle tehdä myös sormuksen, ja kapussien saapumista odotellessa tein hänelle kokeiltavaksi pari erilaista runkoa. Hän valitsi sopivan ja tämä jäi siis ylimääräiseksi (koko 17.5). Halusin yrittää jotain hiukan koristeellisempaa joten tähän sormukseen juotin hopealehdykät ja kiveksi valikoitui fasetoitu granaatti. Rungon kiillotin oikein kiiltäväksi. :)

 Sen verran taas nappi naksahti naapurin kapussia tilatessa että kyytiin tarttui muitakin kapusseja (sarjassamme 'oops'), niiden saapumista odotellessa.. ;)

 

Vino pino

Tuli hirmuinen himo yrittää tehdä kasa siroja hopeasormuksia, joissa kaikissa olisi jotain pientä. Helmiksi valikoin hiukan suuremman sinertävän, viistehiotun kalsedonin, sekä pienempinä granaatin sekä sitriinin. Ensin patinoin sormusten rungot ja sitten päätin kuitenkin että harjattu pinta olisi kauniimpi. Näitä sormuksia voi käyttää yhdessä tai erikseen ja missä järjestyksessä vain. Otin kuvia sekä salamalla että luonnonvalossa koska mielestäni luonnonvalo tuo esiin tuon kalsedonin aivan upean värin.

9 paria vaille valmis!

101 paria korvakoruja -projekti on melkein valmis. :) 9 paria uupuu enää! Kaivelin pitkästä aikaa esiin hopealangat kun olen jättänyt niitä vähemmälle huomiolle, ja yritän nyt panostaa niiden käyttöön. Samoin nerik-laatikkoa olen kovasti pöyhinyt, mutta ei se ole suostunut luovuttamaan läheskään kaikkea mitä olisin halunnut käyttää.. ;)

89/101: mehukkaan väriset jadepisarat, silkoisen sileät, Balin hopeahelmet sekä sterlinghopeaa.

 

90/101: pikkuisia granaatteja, joulukalenterista tulleet howliitit (?) sekä onyxsipulit, hopeassa tietysti. :) Pidän hirveästi turkoosinsinisen/vihertävänsinisen ja punaisen yhdistelmästä.

 

 

 91/101: Olen säilönyt näitä valkoisia maapähkinän näköisiä makeanvedenhelmiä vaikka kuinka ja kauan, muoto niissä on hauska. :) Vyötin ne hopealla ja koristeeksi kieputtelin granaatit.

 

 92/101: sama sinipunaväriyhdistelmä jatkuu täälläkin, korallia, hopeaa sekä jaspikset:

Ei tullut takkia, tuli lakki

Vai miten se nyt menikään. Piti niin tehdä hopeinen riipus. Valssasin siihen söpön pitsikuvion ja moukaroin kuperaksi, piti juottaa ripustuslenkki. Mutta kas kuinka kävikään kun äidin korva alkoi kuunnella vieressä höpöttävän lapsukaisen juttuja niin poof, jäljelle jäi sula kasa joka muistutti jossain määrin lumpeenlehteä. :D Ensin teki mieli kirota, mutta vedin henkeä ja päätin jatkaakin sormuslinjalla.

Sormuken runko koostuu kahdesta yhteenjuotetusta rinkulasta ja on taas niin rosoinen, niin rosoinen tyyliltään. :) Lumpeenlehteen istutin pikkuisen onyxin kun sellainen sattui nenän edessä olemaan. Tykkään itse. Saatte nauttia tuotoksesta neljän huonon kuvan verran koska tässä taloudessa asuu akkuvaras! Taas oli kameran salamasta akut viety, veikkaan niiden löytyvän latausta odottavina pelikoneen ohjaimista..