Kirjottuja kansia

En ole hetkeen tehnyt minimuistikirjakaulakoruja, mutta kirjoin tyttären nukkekotiin uusia tyynyjä ja siitä se ajatus sitten taas lähti. Kesällä lyhennetyistä farkuista jäi sopivat puntinpätkä, joten harmaata vahvaa puuvillaa oli siis tarjolla. :) Kotoa ei löytynyt ensi hätään kuin valkoista kalastajanlankaa, mutta näppärä emäntä värjäsi sitä mustikkahillolla lilaksi, heh. Veikkaan että väri pysyy langassa ihan hyvin koska tätähän ei ole tarkoitus pestä. Kuvioksi syntyi .. kukkanen. :D Koristeena myös ruusukvartsipisara. Tässä kirjassa kiinnityksenä puuvillanyörit jotka voi halutessaan myös kietoa kirjan ympärille, riittävät hyvin. Ketju on 85cm pitkä.

Toiseen kirjaan syntyi ohuella pellavanvärisellä villalangalla kaaosteorian mukaista kiekurakuviota kauttaaltaan. :) Kiinnityksenä rusetille menevät silkkinauhat ja koristeena ihan oikeasti vanha pieni avain. Tämänkin ketjun mitta 85cm. Molemmat kirjat ovat vapaita.

Lettiä ja kieputusta

Että nuo otsikot on sitten kivoja keksiä..

Sain viimein itsestäni irti parit kokeilut jotka ovat takaraivoa kaikertaneet jo hetken aikaa. Halusin nähdä millainen rannekoru tulisi letitetystä hopealangasta. Alku takkuili, ja sitten taas pääsin siihen pisteeseen etten ollut miettinyt koruun lukkoa lainkaan joten hätävaralla mentiin. Se osoittautui kuitenkin toimivaksi joten seuraavaankin tein saman. Ensimmäinen rannekoru on kapoisempi koska lankoja on vähemmän, toiseen lisäsin lankojen määrää ja se tukevoittikin korua jonkun verran. Kumpaakin korua on käytetty valmistumisestaan asti eikä vielä ainakaan ole vikoja ilmennyt. :)

Tätä riipusideaa kypsyttelin mielessäni jonkun aikaa ja aivan kokeilulinjalle menin koska en jaksanut lähteä etsimään tutoriaaleja. :) Riipus on siis käännettävä, kuvassa saman riipuksen kummatkin puolet (vähän eri kokoiset mutta sitäkös sattuu kuvankäsittelyssä.. ;)). Ympärille vintaj-lankaan kieputeltuna hopeaa, ketju nikkelitöntä korumetallia.

Hopeaista

Tein pyynnöstä yhdelle rippilapselle hopeisen pylpyräkaulakorun nahkanauhaan, tähän versioon juotin hopeisen kukan jonka keskustaksi valittiin viistehiottu granaatti. Sekä tilaaja että minä olimme tähän kovin tyytyväisiä. :)

Otin myös vihdoin ja viimein hopealevyn käsittelyyn ja yritin tehdä hiukan leveämpiä sormuksia. Olen hiukan arastellut levyn käyttöä koska en osaa edes paperia leikata suoraan. :P Ensimmäiseksi syntyi tällainen, monessa paikkaa menin persuis edellä puuhun, mutta sain hammasta purren valmiiksi kuitenkin. Hopeaa sekä onyx:

Seuraavaan versioon olinkin sitten jo paljon tyytyväisempi. :) Tässä sormuksessa sekä kuppi että kapussi ovat suurempia:

Näytin sormuksia isälleni ja hänen mielestään ne olisivat olleet juuri hyviä jos vain olisin hionut ne paremmin että olisivat kiiltävän sileitä, mutta eipä ne sitten olisi minua. ;)

Rinkuloita

Tänään siivoilin työpöytääni (lue: keittiön pöydän päässä olevaa askartelu- ja helmitavaravuorta) ja löysin muutamia hopeasormuksia jotka ovat jääneet kesken. Eipä olleet oikeastaan kuin kiillotusta vaille valmiit. :) Nämä ovat taas näitä simppeleitä sormuspinoja:

Ensimmäisessä pinossa sormus jossa pikkuinen sitriini ja toisessa sulateltu hopeamöllykkä, näiden koko 18.5:

  

Toisen pikkupinon sormusrungot ovat hiukan .. luonteikkaampia, koristeina hopeasta sulatettu ja moukaroitu möykkynen sekä viistehiottu piskuinen granaatti. :) Koko 19:

Viimeinen sormus syntyi vähän kieli poskessa, 'Valitut sanat'. ;) Sormus on säädettävä.

Rippiristi ynnä muita riipuksia

Serkkupoika pääsi viime viikonloppuna ripille, joten halusin tehdä hänelle lahjaksi ristin. En halunnut tehdä aivan perinteistä, ja koska kyseessä oli nuoren miehen koru päädyin rouheampaan ratkaisuun. Lopuksi ripustin tämän hopeisen pylpyräisen nahkanauhaan. Toiselle puolelle punsseloin nimen sekä vuosiluvun, ristilanka moukaroitui kivasti litteäksi kun paukuttelin hopealätkää kuperaksi.

 

Siskontytöllä on synttärit pian, hän ei juuri käytä koruja, mutta nähtyään yllä olevan rippiristin halusi samantyylisen kaulakorun. Mietin pitkään millaisen teen koska tyttö ei ole sellainen hempeä tyttömäinen tyttö joka tykkäisi vaikka kukankuvista tai perhosista. :) Päädyin simppeliin spiraaliin, 'ketjuna' jälleen nahkanauha. Lätkän pohja ehkä olisi saanut olla vielä rosoisempi mutta kelvannee näin. Riipukset itsessään eivät ole kovin suuret, halkaisija n. 2cm.

Nautin hirveästi tällaisten juttujen tekemisestä, hopean (ja kuparin) työstäminen on jotenkin niin mukavaa, ikinä ei tiedä millaista jälkeä tulee. ;)

Tein aikaisemmin keväällä yhden hopeariipuksen jonka unohdin blogata. Tämä syntyi kaveriksi korvakoruille joissa oli pieniä pyriittirondelleja sekä sitriinikukat. Ensin tämä laitettiin hopeiseen ketjuun, mutta kantajansa ei kuitenkaan tuntenut oloaan hopeaketjuihmiseksi joten ketju vaihdettiin nahkanyöriin myöhemmin. :)

 

Puuhommia on tullut tehtyä pitkin kesää ja mies väittää että olen kauheaa seuraa siinä hommassa, mutta eihän sille voi mitään että liiterin kätköistä löytyy toinen toistaan hienompia laudanpätkiä kuvausalustoiksi! Lohduttaudun sillä että jos oikein paniikki iskee talvella voin kaivaa Hienojen Puupalojen Erikoispiilostani noin kolme mottia puita uuninlämmitykseen. ;)

Kuparia ja hopeaa

Kaivoin pitkästä aikaa kuparilangat ja tohon esiin kun päässä pyöri pari korvisideaa. Ensimmäiseen pariin laitoin helmiksi aivan ihanasti hiotut, 'luonteikkaat' (heh) akvamariinimöllykät. :)

Tämä seuraava pari onkin piiitkä pari. :) Istutin pienet onyxkapussit kuparitikkuihin ja koristelin hopeakieputuksella.

Ja yksi lintunenkin on syntynyt: Haave. Koristeena pieni prehniittihelmi sekä kalkkiturkoosipisara. :)

Ystävälle tein muutamia käyttökorviksia hänen valitessaan sopivat kuviot:

Toiselle ystävälle taas väänsin hopeasta tällaisia korviksia jotka vain puristetaan korvanlehteen kiinni. Vaikea selittää mutta siis reikiä ei tarvita ja koru pysyy ihan hyvin korvanlehden kapeimmassa kohdassa. Jos joku tietää näiden virallisen nimen niin olisi kiva. :)

Satayksi ja risat

Projekti on viimein valmis! 101 paria korviksia on valmiina ja muutama siihen päälle. :) Kaivelin jämähopealaatikkoani ja löysin sieltä valmiiksi juotettuja rinkuloita, ja niistä sitten syntyivät nämä kolme paria.

Projektin viimeinen pari eli numero 101, jossa on siis piskuista hopeaketjua kieputettuna renkaan ympärille ja koristeena pienet kuukivibrioletit jotka leiskuvat sinistä. Väristä tallentui jopa aavistus kuvaan. :)

 

Seuraavaan pariin kiinnitin helmiäiskukkaset ja kieputtelin koristeeksi minipiskuisia hopeahelmiä. Kyllä tunsi itsensä taas varsin kömpelöksi kun ei ole pitkään aikaan kieputellut yhtään mitään. 

Ja viimeinen pari myös pelkkää hopeaa, roikkumassa harmaan hohtavat kuukivibrioletit.